Tiedekuntaneuvoston kokous 1/18

Terveisiä tiedekuntaneuvoston kokouksesta!

Tiedekuntaneuvosto kokousti tänään ensimmäisen kerran viime viikon järjestäytymisen jälkeen. Järjestäytymiskokouksessa neuvoston ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin professori Hanna Korsberg ja toiseksi varapuheenjohtajaksi professori Jaakko Leino.

Kokouksen päällimmäisin aihe oli opiskelijavalintojen uudistaminen, eli todistusvalinnan osuuden lisääminen suhteessa valintakokeeseen vuoteen 2020 mennessä. Yliopistotasolla on sitouduttu kasvattamaan osuus vähintään viiteenkymmeneen prosenttiin. Tässä taustaa:

”Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt korkeakoulujen kanssa prosessin, jossa korkeakoulut uudistavat valintamenettelyjään tavoitteena vähentää tarpeettomia välivuosia ja aikaistaa korkeakouluopintojen aloitusta. Yliopistojen kanssa on sovittu opiskelijavalintojen kehittämisestä vuoteen 2020 mennessä.

Tarkoituksena on, että yliopistot lisäävät todistusvalintoja ja kehittävät yhä yhteisempiä, useilla aloilla käytettäviä valintamenettelyjä, joissa arvioidaan valmiuksia ja kyvykkyyttä korkeakouluopintoihin, mutta ei korkeakouluopintojen sisältöjä. Valintamenettelyt ovat sellaisia, että niihin ei voi valmentautua.

Valtakunnallinen opiskelijavalintauudistuksen hanke on pyytänyt yliopistoilta lausuntoja hankkeessa laaditusta ylioppilastutkinnon pisteytysmallista. Yliopiston lausuntoluonnokseen voi antaa kommentteja.”

Asiasta ei tehty päätöksiä, mutta keskustelua käytiin ylioppilastutkinnon uudesta pisteytysmallista ja yliopiston lausuntoluonnoksesta. Luonnoksen kommenttikierros on periaatteessa jo päättynyt mutta korjauksia ehtii vielä tekemään. Päätös pisteytysmallista on tehtävä jo huhtikuussa, sillä tiedotteet hakijoille on laitettava toukokuussa.

Malliin on tällä hetkellä tulossa kaksi erilaista kirjoitettujen aineiden pisteytystaulukkoa: yleinen/kielipainotteinen taulukko sekä matemaattinen taulukko. Kussakin hakukohteessa voidaan valita jompikumpi pistetaulukko ja lisäksi poimintamalli, joka määrittää mitkä ja kuinka monta ainetta huomioidaan. Lisäksi voidaan valita painotettu aine, josta saa haussa normaalia enemmän pisteitä.

Uudistuksen taustamuistion mukaan pisteytyksen taustalla on kuhunkin aineeseen lukion aikana käytettävä työmäärä, ei yksittäisten aineiden arvottaminen yli muiden. Myös aineen painoarvo yliopiston aiemmissa opiskelijavalinnoissa vaikuttaa pisteytykseen. Äidinkielen ja matematiikan painottamista pisteytyksessä on perusteltu taustamuistiossa selvitystuloksilla, joiden mukaan opintomenestys näissä aineissa ennustaisi parhaiten korkeakoulussa suoriutumista. Aineen matemaattisen painotuksen määrä nostaa myös pistemäärää luonnontieteellisessä taulukossa. Tavoitteena pisteytysmallissa on ollut hyvä erottelukyky, jotta tasapistetilanteita syntyisi mahdollisimman harvoin.

Yliopiston lausuntoluonnokseen ei tullut kokouksessa paljon muutosehdotuksia. Keskustelua herätti muun muassa matematiikan korostuminen myös yleisessä/kielitaulukossa, jota humanistisessa tiedekunnassa käytettäisiin. Huomautettiin myös, että yliopiston luonnoksessa arvotettiin aineita muunkin kuin niiden työmäärän perusteella. Keskustelussa nousi esiin myös huomio, että yliopistolle kuuluu OKM:n ajamasta uudistuksesta huolimatta lain mukaan oikeus päättää lopulta itse opiskelijavalinnoistaan.

Opiskelijaedustajat kommentoivat, että todistusvalinnan rinnalla on erittäin tärkeää säilyttää riittävän suuri osuus myös pääsykokeen kautta yliopistoon pääseviä opiskelijoita. Tällöin valinnan omasta alasta voisi tehdä myös lukion jälkeen, ja lukiossa olisi mahdollista opiskella itseään kiinnostavia aineita parhaat pisteet tuottavien aineiden sijaan.

Kokouksessa keskusteltiin myös yliopistojen välisen alakohtaisen yhteistyön tavoitteesta. OKM:n mukaan alojen hakuvaatimusten tulisi olla yhteneväisiä eri yliopistoissa. Erityisesti humanistisessa tiedekunnassa tämä on haastavaa Ison Pyörän jälkeen, sillä muissa yliopistoissa hakukohteet voivat olla ryhmitelty hyvin eri tavalla. Käytiin keskustelua siitä, voisiko humanistisilla aloilla olla kuitenkin jokin yhteinen pisteytyssysteemi, jota eri koulutusohjelmissa voitaisiin muokata tarpeen mukaan.