Tiedekuntaneuvoston kokous 2/18

Tiedekuntaneuvostossa pidettiin talouskatsaus tiedekunnan varallisuudesta. Tavoitteena on yleensä tehdä nollatulosta, mutta viime vuosina on tehty melko paljon voittoa johtuen muun muassa perässä laahaavista rekrytoinneista. Taseeseen jäänyt ylijäämä on jatkossa tarkoitus kuluttaa pois tekemällä tappiota, ja vuodesta 2018 alkaen nämä kulut kohdistetaan harkitusti tiedekunnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen Humanistisen tiedekunnan strategian mukaisesti. Perusrahoitus tiedekunnalle tulee Opetus- ja kulttuuriministeriöltä, ja täydentävän rahoituksen puolella tärkein taho on Suomen Akatemia. Vuodelle 2018 on tutkimukselle saatu myös poikkeuksellisen paljon ERC-rahoitusta (European Research Council), mikä näkyy myös huomattavassa määrässä kutsumenettelyn kautta tapahtuneita rekrytointeja. Tiedekunnassa rekrytointeja tehdään erittäin harvoin kutsumenettelyllä, mutta rehtorin linjaukseen perustuen on käytäntönä lähettää kutsu kaikille ERC-rahoituksen saaneille tutkijoille, joilla ei vielä ole työsuhdetta Helsingin yliopistoon. Suurin osa tiedekunnan menoista on henkilöstökuluja, ja seuraavaksi eniten kuluja aiheutuu tilamaksuista.

Tiedekunnassa on ja tulee olemaan käynnissä useita rekrytointiprosesseja liittyen vakinaisiin tai vakinaistettaviin tehtäviin.

Tutkimusdatapolitiikka: Humanistisen tiedekunnan tutkimusdatapolitiikan linjaus esiteltiin. Politiikka seuraa pääsääntöisesti yliopiston tutkimusdatapolitiikkaa, mutta tiedekunnan omia painotuksia ovat:

• Myös ei-digitaalista aineistoa pyritään mahdollisuuksien mukaan digitalisoimaan.
• Datapolitiikka tavoitteena ottaa haltuun jo kandin alkuvaiheessa, eikä vasta maisterivaiheessa kuten yliopiston linjauksessa.
• Useampien henkilöiden hankkeessa on alussa asti selvitettävä, miten oikeudet, omistajuus ja muut vastaavat kysymykset otetaan huomioon.
• Datan avoimuus ja aineistojen avaaminen otetaan rekrytoinneissa huomioon meritoivana tekijänä.

Vaikka tiedekuntaneuvoston keskustelussa tutkimusdatapolitiikan tärkeys todettiinkin, oli ilmassa myös epäselvyyttä siitä, mitä siihen mukautuminen käytännössä vaatii esimerkiksi käynnissä olevien hankkeiden ja tekijänoikeuksien suhteen. Datapolitiikan seuraamiseen toivottiin jatkossa best practice -tyylisiä ohjenuoria ja mahdollisimman paljon vaivattomuutta vaatimuksiin mukautumisessa. Keskustelun päätteeksi todettiin Humanistisen olevan yliopiston ensimmäinen oman tutkimusdatapolitiikkansa kirjoittanut tiedekunta, ja että sitä ei ole suunniteltu yhden lukuvuoden tarpeisiin, vaan pidemmälle aikavälille.