Dekanaatin tilannekatsaus 9.3.2021
Kiitos kaikille tiistaina 9.3. järjestettyyn dekanaatin tilannekatsaukseen osallistuneille! Tilaisuus houkutteli paikalle runsaasti opiskelijoita ja herätti paljon keskustelua. Tiedekunnan puolesta paikalla oli tiedekuntamme dekanaatti eli dekaani Pirjo Hiidenmaa sekä varadekaanit Jussi Pakkasvirta ja Minna Palander-Collin. Alta löydät tilaisuudesta koostetun tiivistelmän. Viestin liitteinä löytyvät myös dekanaatin tilaisuudessa esittelemät diat. Huomaathan, että talouteen liittyvät luvut ovat vasta alustavia ennustuksia vudesta 2021.
Tiedekunnan talous
Tiedekunnassa suurin osa rahasta kuluu palkkoihin ja toiseksi suurin osuus tiloihin (ks. liite 1). Vaikka menoeriä on muitakin, saadaan säästöjä parhaiten juurikin näistä leikkaamalla. Palkkojen suuri osuus selittyy osin sillä, että muita raskaita eriä ei ole (esim. laboratorioita tms.). Palkoista ei ole mahdollista leikata, sillä tätä varten olisi käytävä työehtosopimusnevotteluita valtakunnallisella tasolla. Tilojen osalta leikkauksia on suunniteltu ja toteututtu mm. Metsätalon ja Topelian tilajärjestelyiden avulla (https://workgroups.helsinki.fi/pages/viewpage.action?pageId=177277485&focusedCommentId=203861151#comment-203861151). Tilakustannuksista on pyritty säästämään niin paljon kuin mahdollista kuitenkin niin, että opettajille taataan asianmukaiset työskentelytilat ja kursseilla päästään hyödyntämään luentosaleja tilanteen sen salliessa. Vaikka koronan vuoksi tiloja ja luentosaleja ei ollakaan päästy käyttämään, ei niihin olla yliopiston puolelta saatu helpotusta. Tiloista siis edelleen maksetaan, vaikka niitä ei käytetäkään. Vuokrista on meneillään selvitys ja neuvottelut yliopiston kanssa.
Perusrahoitus on tippunut rajusti vuodesta 2016 lähtien. Helsingin yliopisto menetti tuolloin vuotuisesta budjetistaan 100 miljoonaa euroa. Leikkaukset iskivät Helsingin yliopistoon muuta Suomea rajummin ja vaikutukset ovat näkyneet kaikissa tiedekunnissa. Aikaisempina vuosina tehdyistä veloista on selvitty säästössä olevien ylijäämien avulla, mutta rehtorin aiemman päätöksen mukaisesti ne on nyt käytetty loppuun. Ellei ratkaisuja löydetä, budjetti on jäämässä miljoona euroa alijäämäiseksi. Rehtori pyrkii kohtelemaan kaikkia tiedekuntia tasavertaisesti, minkä vuoksi poikkeuksia humanistisen tiedekunnan kohdalla ei ole voitu tehdä ja esimerkiksi lainaa ei ole voitu myöntää. Myös muissa tiedekunnissa on taloudellisia ongelmia.
Perusrahoituksen lisäksi tiedekunnan talous koostuu myös täydentävästä rahoituksesta. Humanistisessa tiedekunnassa täydentävän rahoituksen tilanne on hyvä. Tiedekunnan tutkijat ovat menestyneet kovassa kilpailussa tutkimusrahoitusten suhteen, mutta tällä ei kuitenkaan voida paikata resurssipulaa, sillä rahat sijoitetaan uusiin tutkimushankkeisiin.
Tiedekunnan resurssipula
Tiedekunnallamme on paljon erityisiä tehtäviä ja vastuita, kuten harvinaisten kielten opetus sekä esimerkiksi erilaiset instituutiot kuten Aleksanteri-instituutti. Opetukseen kuuluu paljon pieniä tieteenaloja, joita ennen koulutusohjelman muutosta oli mahdollisuus opiskella vain sivuaineena. Jotta niistä valmistuneiden työllisyys voidaan taata, maisteriohjelmiin ei voida ottaa lisää opiskelijoita. Tämä rajoittaa henkilöstön palkkausta. Lisäksi pienessä oppiaineessa yhdenkin henkilön sairastumisen tai eläköitymisen vaikutukset ovat suuret. Tiedekunnan erityisvastuut ovat säilyneet, mutta resurssit sen sijaan ovat vähentyneet, mikä on johtanut nykytilanteeseen.
Tiedekunnan koulutusohjelmien henkilöstökatoon vaikuttavat useat eri tekijät. Keskeisimpiä esiin nousseita syitä ovat muun muassa tämän hetkisen henkilökunnan eläköitymiset ja sairaslomat. Eläköityneen henkilöstön virkoja ei usein ole mahdollista täyttää uusilla työntekijöillä, sillä rehtori on rekrytointilupien antamisen suhteen hyvin varovainen niin kauan, kuin tiedekunnan budjetti säilyy huomattavan alijäämäisenä. Viime vuonna rehtorilta ei saatu lupaa rekrytoida kuin niitä virkoja, joiden rekrytointi oltiin aloitettu jo vuonna 2019. Rekrytoinnin vähentäminen on kuitenkin äärimmäinen hätäkeino velkaantumisen ratkaisemiseksi, eikä se tue tavoitetta valmiiksi saatujen tutkintojen määrän kasvattamisesta. Näin ollen tilanne tulisikin ratkaista muulla tavoin.
Opiskelijoiden keskuudessa on esiintynyt syvä huoli henkilökunnan jaksamisesta ja tämä nousi myös katsauksessa esiin ajankohtaisena ja relevanttina aiheena. Henkilökunnan kanssa tehdään vuosittain työsuunnitelmat (ks. liite 2) ja ne perustuvat voimassaolevaan työehtosopimukseen. Sopimuksissa on aina merkitty aikaa myös tutkimuksen teolle.
Mahdollisia ratkaisuja tilanteen helpottamiseksi
Dekanaatti korostaa, että tiukkoja aikoja ollaan eletty aikaisemminkin ja niistäkin ollaan selvitty. Keskustelua halutaan ohjata rakentavampaan suuntaan, jotta pystyttäisiin keskittymään mahdollisiin ratkaisuihin. Opiskelijoiden kohdalla tämä tarkoittaa opinnoissa etenemistä ja tavoiteajassa valmistumista, kun taas henkilökunnan osalta oman työn kehittämistä ja organisoimista.
Yliopiston ja tiedekunnan taholta tehdään aktiivista vaikuttamistyötä tilanteen ratkaisemiseksi. Yliopiston hallitus ja rehtori käyvät keskustelua kansanedustajien, ministeriön ja ministerien kanssa, ja myös yliopistojen yhteistyöelin Unifi pitää yhteyksiä päättäjiin.
Koulutusohjelmarakenteiden tarkastelu
Taloudellista painetta ja “pullonkaulan” tiedekunnassa aiheuttaa raskas koulutusohjelmarakenne (ks. liite 2). Humanistisessa kandiohjelmia on 6 ja maisteriohjelmia 11, mikä on yliopiston mittakaavassa paljon. Lisäksi koulutusohjelmat jakautuvat vielä noin 50 eri opintosuuntaan. On ilmeisesti suoraan myönnetty vuoden 2017 koulutusohjelmauudistuksen olleen liian kunnianhimoinen käytettävissä oleviin resursseihin nähden.
Koulutusohjelmarakenteen tarkastelemiseksi ja yhteistyön kehittämiseksi koulutusohjelmien välillä tiedekuntaan on perustettu vuoden 2020 keväällä työryhmä. Työryhmä raportoi tiedekuntaneuvostolle, kun tuloksia on syntynyt. Näillä näkymin olemassa olevien tieteenalojen lakkauttamista ei kuitenkaan suunnitella, mutta yksittäisten tieteenalojen itsenäisiä koulutuspolkuja tulisi vähentää yhdistämällä koulutusohjelmia ja lisäämällä yhteisten opintojaksojen määrää. Tarkoituksena on tiivistää yhteistyötä ja monistaa opintosuuntien ja koulutusohjelmien hyviä käytäntöjä.
Koulutusohjelmien ja opintosuuntien tekemä yhteistyön aste vaihtelee suuresti. Osa ohjelmista tekee kaiken yksin, osa tekee paljonkin yhdessä ja onnistuu täten jakamaan esimerkiksi hallinnollista ja opetukseen liittyvää taakkaa. Esimerkkeinä yhteistyöstä mainittiinkin opiskelijoiden osallistuminen toisten koulutusohjelmien kursseille osana pakollisia opintoja tai opintosuuntien tekemä yhteistyö esimerkiksi teoriapainoitteisempien yhteiskurssien osalta. Näin tehdään jo esimerkiksi joidenkin kieliopintojen kesken. Toisaalta ajatus laajasta yhteistyötä herätti keskustelua ja huolta oman asiantuntijuuden kehittymisestä, jos opintoja joutuu suorittamaan kovinkin laajalta alalta.
Opetuksen tasoa halutaan ylläpitää, mutta tämä todellakin vaatinee muutoksia opetuksen järjestelyissä. Työskentelyn ja opetuksen uudelleenjärjestely on kuitenkin aikaavievää ja osin myös haastavaa, sillä tämä edellyttää sitä, että opettajien tulee pohtia omaa työtään ja opetuksen sisältöjä paljon uudelleen. Opetusmenetelmiä tulisi kehittää niin, että ne vaativat vähemmän resursseja, mutta oppimistavoitteiden täyttyminen ja opetuksen laatu ei kärsi. Perinteiset diaesitykset eivät välttämättä ole aina paras opetusmenetelmä opiskelijoidenkaan kannalta.
Myös opetuksen menetelmällinen puoli vaatii tarkastelua ja opetuksessa tulisikin tähdätä enemmän monimuoto-opetukseen. Vaikka monimuoto-opetuksesta keskusteltaessa tuntuukin korostuvan kahtiajako etä- ja lähityöskentelyyn, sisältyy ajatukseen ja tavoitteisiin paljon muutakin. Opetuksen järjestämistä pitäisikin pystyä lähestymään monelta kantilta. Digitaalisia työvälineitä tulisi hyödyntää tehokkaammin ja aktiivisemmin.
Opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet
Dekanaatin mukaan opiskelijoilla on monia mahdollisuuksia kantaa omalta osaltaan kortensa kekoon tilanteen hyväksi. Yliopiston eri päätäntäelimissä on opiskelijaedustajia, joihin on mahdollista olla yhteyksissä ja kokousten materiaalit ovat kaikkien vapaasti luettavissa. Näin ollen yliopiston tiedonkulun ja vaikuttamisen instrafruktuurit ovat siis kunnossa. Tilaisuudessa nousi ehdotus humanistisen tiedekunnan opiskelijoiden ja yliopiston rehtoraatin yhteisestä tapaamisesta tilanteesta keskustelemiseksi. Dekaani ei näe hallitukselle osoitettua delegaatiota kannattavana, sillä yliopistodemokratian mukaisesti päätöksenteko on tiedekunnan käsissä. Lisäksi yliopiston päätöksentekoelimissä on opiskelijaedustaja, joten myös heihin kannattaa olla yhteyksissä. Adressit ja kannanotot rehtoraatin suuntaan ovat kuitenkin aina mahdollisia ja ne ovatkin Humanisticumin puolelta suunnitteilla.
Opiskelijoiden osalta konkreettisin ja tehokkain keino taloustilanteen ratkaisemiseksi on dekanaatin mukaan tavoiteajassa valmistuminen, sillä rahoitusmallin mukaisesti tutkintojen määrällä on suuri vaikutus saatuun perusrahoitukseen (https://minedu.fi/-/korkeakouluille-uusi-rahoitusmalli). Ennen kaikkea olisikin pohdittava keinoja opinnoissa etenemisen sujuvoittamiseksi. Näitä voisivat olla muun muassa opinto-ohjauksen parantaminen, opintopolkujen uudistaminen sekä kurssien suoritustapojen kehittäminen ja monipuolistaminen. Dekanaatti myös kannustaa opiskelijoita käymään opetushenkilökunnan kanssa oppiaineen sisäisiä keskusteluja siitä, kuinka tutkintorakenteita ja suoritustapoja voitaisiin kehittää opiskelijoiden eduksi. Opetusjärjestelyistä kannattaa puhua myös oman koulutusohjelman johtoryhmän kanssa. Opiskelijoita myös kehotetaan vastaamaan kandipalautteeseen, joka on myös yksi rahoitusmallissa vaikuttava tekijä.
***
IN ENGLISH:
Summary of the dean’s office info session on 9.3.2021
Thank you everyone who attended the dean’s office situation report on the 9th of March! Many attended the event and it definitely raised a lot of conversation. Our faculty was represented by our dean Pirjo Hiidenmaa and vice-deans Jussi Pakkasvirta and Minna Palander-Collin. You can find a summary of the event below. The slides shown by the dean in the meeting will also be included as attachments in this e-mail. Please note, that the numbers regarding finances etc. are only preliminary predictions for the year 2021.
Finances of the faculty
Most of the money in the faculty go towards salaries and facilities, the former being the largest expense. Even though there are many other expenses as well, the best way to save money is to cut from these two. The fact that salaries are our biggest expense can be partly explained on the notion that there are no other big expenses (such as laboratories etc.) It is not possible to cut salaries, as it would require negotiations about collective agreements on a national level. Cuts on the expenses of facilities have been planned and carriet out with, for example, by rearranging the use of Metsätalo and Topelia facilites. (https://workgroups.helsinki.fi/pages/viewpage.action?pageId=177277485&focusedCommentId=203861151#comment-203861151). The faculty has tried to save as much money as possible without hindering the work of teachers and the possibilities of students and teachers for using the lecture halls. Even though using the facilities has been impossible due to the Covid-19 pandemic, the University has not given any alleviance on the rent of them. The faculties, then, are still being paid for even though they are not in use. The rents are being negotiated and assessed with the Unversity.
Basic funding has dropped significantly since the year 2016. University of Helsinki lost 100 million euros of its annual budget that year. The budget cuts hit University of Helsinki worse than the rest of the country, and the effects of these cuts have been seen in all of the faculties. The debts from earlier years have been paid out with the surplus money from the university’s savings, but due to an earlier decision from the principal they have now been used up. Unless solutions are found, the budget will end up a million euros in deficit. The principal aims to treat all of the faculties equally, which has made any exceptions for the humanities faculty impossible, and loaning any money has not been a possibility. Other faculties have problems with their finances as well.
The faculty’s finances are, in addition to basic funding, made up of supplementary funding. In the faculty of the humanities the situation with supplementary funding is good. Researchers from our faculty have succeeded in gaining research financing, but that cannot fix the missing resources as that money goes straight into new research projects.
Lack of resources in the faculty
Our faculty has many special tasks and responsibilities, such as teaching rare languages and, for example, different institutions such as the Aleksanteri Institute. There are many different small disciplines that were only possible to have as minor studies before changes in the training programmes. In order to make sure that the graduates will have a job in the future, is not possible to take too many students into the master programmes. This, in turn, restricts the employment of new staff. In a small discipline even one person in the staff falling ill has big effects. The special responsibilities of the faculty have stayed the same whereas resources have been reduced, which has led to our current situation.
The depletion of staff in the different programmes has been affected by many different factors. The most central reasons have been the retirement of current staff members and sick leaves. The positions of retired staff members are often impossible to be refilled, as the principal is very cautious with allowing it for as long as the faculty’s budget stays in a deficit. Only the positions that had had their recruiting started in 2019 were given a “go” from the principal last year. This cut in recruiting is, however, an absolute last resort in an order to keep the debts from piling up, and it does not support the aim to raise the amount of finished degrees. The situation, then, should be solved in a different manner.
There has been a deep worry for the wellbeing of the staff amongst the students, and this was raised as a topic in the conversations. The faculties make yearly work plans with the staff that are based on the collective labour agreement. In these contracts the time for doing research is always marked.
Possible solutions for making the situation better
The deans and vice-deans emphasize that the faculty has had difficult times before, and even those have been survived. They want to steer the conversation in a more constructive direction, so that it would be possible to focus on finding solutions. For students this means graduating on time, and for the staff it means organizing and developing their work.
The university and faculty actively work and advocacy to solve the situation. The university board and principal conversate with Members of the Parliament, ministry and ministers and Unifi (the cooperation organization within the university) is in a contact with such sources as well.
Reviewing the structure of the educational program
The financial pressure and “bottleneck” in the faculty is caused by the heavy educational program structure (see attachment 2). In the humanities there are 6 bachelor’s programs and 11 master’s programs, which is a lot in our university’s scale. In addition, the programs are divided into about 50 different fields of study. It is directly acknowledged that the 2017 curriculum reform was too ambitious in relation to the resources available.
In order to review the structure of the educational program and to develop cooperation between the programs, a working group has been established in the faculty in the spring of 2020. The working group reports to the faculty council when the results are available. At the moment there are no plans to abolish existing disciplines, but the independent pathways of individual disciplines should be reduced by combining degree programs and increasing the number of joint courses. The aim is to intensify co-operation and replicate good practices in study fields and degree programs.
The degree of co-operation between degree programs and fields of study varies greatly. Some programs do everything alone, some do a lot together and thus manage to share, for example, administrative and educational burdens. Examples of co-operation were the participation of students in courses in other degree programs as part of compulsory studies or co-operation between fields of study, for example with regard to more theory-focused joint courses. This is already being done, for example, between some language studies. On the other hand, the idea of extensive co-operation aroused discussion and concern for the development of one’s own expertise if one has to complete one’s studies in a very wide field.
There is a desire to maintain the level of teaching, but this will indeed require changes in teaching arrangements. However, the reorganization of work and teaching is time-consuming and, in some cases, challenging, as this requires teachers to rethink their own work and the content of teaching a lot. Teaching methods should be developed to require less resources, but the achievement of learning objectives and the quality of teaching will not suffer. Traditional slide shows may not always be the best teaching method for students either.
The methodological side of teaching also requires consideration, and more emphasis should be placed on multimodal teaching. Although there seems to be an emphasis on the dichotomy between teleworking and teleworking when discussing multimodal teaching, there is much more to the idea and goals. It should be possible to approach the organization of teaching from many angles. Digital tools should be used more efficiently and actively.
Opportunities for students to influence
According to the dean’s office, students have many opportunities to contribute. There are student representatives in the various decision-making bodies of the university, with whom it is possible to be in touch and the materials of the meetings are freely available to everyone. Thus, the infrastructures of the university’s information flow and influence are in order. At the event, a proposal was made for a joint meeting of the students of the Faculty of Arts and the University Rectorate to discuss the situation. The dean does not see the delegation addressed to the government as profitable, as in accordance with university democracy, decision-making is in the hands of the faculty. In addition, the university’s decision-making bodies have a student representative, so it is worth contacting them as well. However, addresses and statements in the direction of the rector’s office are always possible and are planned by Humanisticum.
According to the dean’s office, the most concrete and effective way for students to solve the economic situation is to graduate on time, because according to the funding model, the number of degrees has a large effect on the basic funding received (https://minedu.fi/en/-/korkeakouluille-uusi-rahoitusmalli). Above all, we should consider ways to streamline studies. These could include improving study guidance and developing and diversifying course delivery methods. The dean’s office also encourages students to engage in intra-subject discussions with faculty on how degree structures and delivery methods could be developed for the benefit of students. You should also talk about the teaching arrangements with the management team of your own degree program. Students are also encouraged to respond to bachelor’s feedback, which is also one factor influencing the funding model.
If you have any more questions please contact Humanisticum’s study representative Laura Höyhtyä (laura.hoyhtya@helsinki.fi).
HC:n haalarimerkkiralli on täällä ! 
Eikö opiskelu luista? Kaipaatko rutiineja tai ryhmäpainetta? Onko opiskelu muuten vain kivempaa ryhmässä? Aloita 1. periodi vauhdilla tai viimeistele kesäopintosi ja tule mukaan Humanisticumin tomaattituokioihin! 
